Uutta blogi kirjoitusta putkeen! Tämä aihe on mua mietityttänyt jo pitkään ja se koskee tietenkin luonnollisuuden arvostamista ja sen ihannointia.
Mä.... eeeh oon aika uupunut tän asian suhteen. Okei kaikessa yksinkertaisuudessaan mä ilmaisen sen näin: Itse rakastan meikkaamista todella paljon. Laitan meikkiä SIIS kaikenlaista meikkiä ja mä pistän sitä lärviini huoletta. On meikkivoidetta, puuteria, luomaria, kajaalia,ripsaria, tekoripset yms. Mut MÄ RAKASTAN SITÄ! so what? Sitten kuulen kuinka luonnollinen meikki on niin best ja sitä ihannoidaan ja buhuu nää naiset jotka rakastavat meikkaamista ovat teennäisiä tai epäaitoja? mä vihaan sitä käsitettä. Miksi me ei saada olla mitä ollaan ja nauttia niistä?
argh...mä voisin kuvailla mun ulkonäön ylläpitämistä ja ehostamista harrastuksenani. Mä voin kuullostaa pinnalliselta tai ulkonäkökeskeiseltä... Mut mä en tuu luopumaan siitä. Mulle vaan esiintyy kysymys: Miksi meikit ovat sitten olemassa ellei itsensä ehostamiseen?
Luonnollisuus, luonnollisuus ja luonnollisuus sana on mulle jo kryptoniittia. En jaksa kuunnella sitä. Rakastan laittautua, entä sitten?
Ja uudelleen kuulen sen sanan: "miehet pitävät enemmän luonnollisesta meikistä". Ehhh ei mulla miehistä oo ollu puutetta vaikka mulla sitä meikkiä onkin vaikka normaalia enemmän. Okei. Mun iho ei ole se kaikkein parhaimmasta päästä ja tarkoitan sillä sitä, että mulla on iho huonossa kunnossa ja mä tartten meikkiä peittääkseni sen. Ja myönnän.. mulla ei ole se parhain itsevarma olo kuin vasta meikki päälläni. Mutta eikö se ole normaalia?
Rakastan oloa jonka saan meikki päälläni ja se tuo itsevarmuutta tottakai. Surullista on juu, mutta mun tapa selvitä tässä maailmassa tällä hetkellä. Ehkä asiat muuttuvat ja ihoni muuttuu. Sitä odotellessa.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena on herättää ajatuksia ja tämän asian kertomiseen olen käyttänyt omia esimerkkejä.
Luonnollisuus on ok. Meikkaaminen on ok. Joten please älkää uutiset ja kaikenmoiset luonnollisuuden meuhkaamiset olla. PISTE.
-Aura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti