Koulukiusaaminen herättää vieläkin ajatuksia ja mielipiteitä. Monien vuosien jälkeenkin nykypäivään. Miksi asiat eivät vieläkään muutu? Eikö asiat muuttuisivat näiden vuosien jälkeen, jotka todellakin tuntuvat ikuisuuksilta. Silti poljemme ennallamme... ja kiusaaminen jatkuu.
Asiat eivät ole menneet parempaan suuntaan. Lapset potkivat ja huutelevat opettajille. Haukkuvat vanhempiensa käyttämillä haukkumasanoilla, mitä olemme tottuneet aikuisten suusta pääsevän. Opettajilta tai keiltä vaan aikuisilta riistetään "aikuisen" rooli ja kasvatuksen vastuu... lasten opettaminen maailmanrajoihin ja lakeihin ihmiskunnassa. Itse huomaan tämän asian puuttuvan kokonaan nykymaailmassa.
Lapset tarvitsevat rajoja! Se on täysin selvä. Lapset kokeilevat sitä tarkoituksella ja vanhempien täytyy olla vahvoja. Opetamme heitä elämään kanssamme ja pärjäämään kun vanhempia ei enää ole. Tylyltä se kuulostaa mut näin se maailmankierto menee. Miten lapsi pärjää lujassa ja suht rajussa maailmassa jos on tottunut saamaan kaiken? Huutamalla ja karjumalla ihmiset antavat periksi ja näin saa tahtonsa lävitse? Näin ei kuitenkaan toimi työpaikoilla mutta ehkä viimeksi päiväkodissa tai ala-asteella.
Vielä minun aikaani minulle opetettiin rajat. Kaupoissa ei saatu huudella eikä kinua lelua tai muuten kaupoille ei ollut enää asiaa. Asioista keskusteltiin mutta riitelyllä asiaa ei todellakaan saanut tahtoaan läpi. Mun vanhemmat olivat lujia. Emme kuulemma huudelleet ja seurasimme nätisti vanhempien ruokakärryjä vieressä. Tiesimme säännöt. Sisätiloissa ei juosta.
Emme huudelleet julkisissa tiloissa ja pystyimme istumaan tuoleissa ravintolakäyntien aikana. Meille tehtiin säännöt selviksi ennen ravintolaan tuloa. Muuten ei ollut seuraavalla kerralla asiaa tulla mukaan. Yksinkertaista. Näin me istuimme ravintolassa nätisti.
Kyllä välillä sai huutia huonosta käytöksestä. Luunapit olivat normaalia. Muistaakseni vielä jossain vaiheessa tukistaminenkin oli paikallaan joissain tilanteissa kotonani. Mikä toisaalta oli minulle okein ja näin mä opin ettei asiaa tehdä niin eikä se saa tulla toistumaan. Nykyään tää olisi lastenpahoinpitely... eipä mulle mitää traumoja oo tullu. Enimmäkseen olen kiitollinen kovasta kasvatuksesta. Vieläkin.
En ymmärrä miten tää maailma on mennyt näin hulluksi. Lapsia ei saa ojentaa mutta lapset saavat huutaa ja potkia/lyödä aikuisia? Miten tää on näinpäin mennyt? Tainnu roolit vaihtua. Lapset ojentavat aikuisia ja aikuiset tekevät mitä lapset haluavat tai tulee nyrkistä. Milloin tulee sitten aikuistenpahoinpitely ja asiat menevät vielä hullummin ja kukaan saa koskea enää kehenkään. Käsipäivää on pian myös uusi vääränlainen kosketustapa, josta voi saada syytteen ahdistelusta. Väkivalta ei ole koskaan hyvä mutta sitä tulee aina olemaan... mutta asioiden näin sekaisin laittaminen on jotain aivan älytöntä.
Aikuisilla kuitenkin pitäisi olla se suurempi vastuu ottaa lastaan niskasta kiinni eikä toistepäin. Eihän se lapsi opi mitään jos se ottaa vanhempiaan niskasta kiinni kuin sen, että vanhemmat ovat sen vallan alla ja siitä sitten nujakoidaan muiden mukuloita.
Pian tulee lasten kasvattamiseen ohjeet ja säännöt! HUPS sellainen on jo. Sekin on nykyään tähtitiedettä ja ollaan niin eksyksissä. Mitä saa tehdä ja milloin kieltää? älyhoi älä jätä. Lapset ovat ihmisiä... valmistelet heitä tulevaisuutta varten ja annat eväät sille jatkaa kun vanhemmat ei enää ole täällä. Tylyä on juu. Mutta se on kuitenkin totuus? Tottakai haluaa, että lapsi pärjää senkin jälkeen kun itsellään aika jättää. Haluat antaa ne PARHAIMMAT eväät kulkea ja pärjätä elämässä. Johon kuuluu myös muiden ihmisten kanssa kommunikointi. Ei nahistelulla, itkupotkuraivareilla tai aggressiivisuudella ei saa mitään. Muuta kuin linnaa ja sossut peräänsä.
Kuitenkin tässä oli molemmat ääripäät ja lapset eivät ole syypäitä vaan heidän vanhempansa. Miten lastaan valmistelee elämään varten ja millaiset eväät sille antaa. Itse olen hieman huolissani tulevaisuudesta ja miten itsekeskeiseksi elämä voi vielä mennä.
Sen näkee sitten. Tää oli tämmöinen ajatusten täysi purkuvaihde ja kyllä helpotti!
-Aura
Diamonds
keskiviikko 10. kesäkuuta 2015
tiistai 2. kesäkuuta 2015
Luonnollisuus yliarvostettua? Meikkaaminen kohteena
Uutta blogi kirjoitusta putkeen! Tämä aihe on mua mietityttänyt jo pitkään ja se koskee tietenkin luonnollisuuden arvostamista ja sen ihannointia.
Mä.... eeeh oon aika uupunut tän asian suhteen. Okei kaikessa yksinkertaisuudessaan mä ilmaisen sen näin: Itse rakastan meikkaamista todella paljon. Laitan meikkiä SIIS kaikenlaista meikkiä ja mä pistän sitä lärviini huoletta. On meikkivoidetta, puuteria, luomaria, kajaalia,ripsaria, tekoripset yms. Mut MÄ RAKASTAN SITÄ! so what? Sitten kuulen kuinka luonnollinen meikki on niin best ja sitä ihannoidaan ja buhuu nää naiset jotka rakastavat meikkaamista ovat teennäisiä tai epäaitoja? mä vihaan sitä käsitettä. Miksi me ei saada olla mitä ollaan ja nauttia niistä?
argh...mä voisin kuvailla mun ulkonäön ylläpitämistä ja ehostamista harrastuksenani. Mä voin kuullostaa pinnalliselta tai ulkonäkökeskeiseltä... Mut mä en tuu luopumaan siitä. Mulle vaan esiintyy kysymys: Miksi meikit ovat sitten olemassa ellei itsensä ehostamiseen?
Luonnollisuus, luonnollisuus ja luonnollisuus sana on mulle jo kryptoniittia. En jaksa kuunnella sitä. Rakastan laittautua, entä sitten?
Ja uudelleen kuulen sen sanan: "miehet pitävät enemmän luonnollisesta meikistä". Ehhh ei mulla miehistä oo ollu puutetta vaikka mulla sitä meikkiä onkin vaikka normaalia enemmän. Okei. Mun iho ei ole se kaikkein parhaimmasta päästä ja tarkoitan sillä sitä, että mulla on iho huonossa kunnossa ja mä tartten meikkiä peittääkseni sen. Ja myönnän.. mulla ei ole se parhain itsevarma olo kuin vasta meikki päälläni. Mutta eikö se ole normaalia?
Rakastan oloa jonka saan meikki päälläni ja se tuo itsevarmuutta tottakai. Surullista on juu, mutta mun tapa selvitä tässä maailmassa tällä hetkellä. Ehkä asiat muuttuvat ja ihoni muuttuu. Sitä odotellessa.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena on herättää ajatuksia ja tämän asian kertomiseen olen käyttänyt omia esimerkkejä.
Luonnollisuus on ok. Meikkaaminen on ok. Joten please älkää uutiset ja kaikenmoiset luonnollisuuden meuhkaamiset olla. PISTE.
-Aura
Mä.... eeeh oon aika uupunut tän asian suhteen. Okei kaikessa yksinkertaisuudessaan mä ilmaisen sen näin: Itse rakastan meikkaamista todella paljon. Laitan meikkiä SIIS kaikenlaista meikkiä ja mä pistän sitä lärviini huoletta. On meikkivoidetta, puuteria, luomaria, kajaalia,ripsaria, tekoripset yms. Mut MÄ RAKASTAN SITÄ! so what? Sitten kuulen kuinka luonnollinen meikki on niin best ja sitä ihannoidaan ja buhuu nää naiset jotka rakastavat meikkaamista ovat teennäisiä tai epäaitoja? mä vihaan sitä käsitettä. Miksi me ei saada olla mitä ollaan ja nauttia niistä?
argh...mä voisin kuvailla mun ulkonäön ylläpitämistä ja ehostamista harrastuksenani. Mä voin kuullostaa pinnalliselta tai ulkonäkökeskeiseltä... Mut mä en tuu luopumaan siitä. Mulle vaan esiintyy kysymys: Miksi meikit ovat sitten olemassa ellei itsensä ehostamiseen?
Luonnollisuus, luonnollisuus ja luonnollisuus sana on mulle jo kryptoniittia. En jaksa kuunnella sitä. Rakastan laittautua, entä sitten?
Ja uudelleen kuulen sen sanan: "miehet pitävät enemmän luonnollisesta meikistä". Ehhh ei mulla miehistä oo ollu puutetta vaikka mulla sitä meikkiä onkin vaikka normaalia enemmän. Okei. Mun iho ei ole se kaikkein parhaimmasta päästä ja tarkoitan sillä sitä, että mulla on iho huonossa kunnossa ja mä tartten meikkiä peittääkseni sen. Ja myönnän.. mulla ei ole se parhain itsevarma olo kuin vasta meikki päälläni. Mutta eikö se ole normaalia?
Rakastan oloa jonka saan meikki päälläni ja se tuo itsevarmuutta tottakai. Surullista on juu, mutta mun tapa selvitä tässä maailmassa tällä hetkellä. Ehkä asiat muuttuvat ja ihoni muuttuu. Sitä odotellessa.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena on herättää ajatuksia ja tämän asian kertomiseen olen käyttänyt omia esimerkkejä.
Luonnollisuus on ok. Meikkaaminen on ok. Joten please älkää uutiset ja kaikenmoiset luonnollisuuden meuhkaamiset olla. PISTE.
-Aura
Täydelliset naiset
Varmaan kaikki ovat lukeneet ja kuulleet lehtien palstoilla silikoniskandaalista. Miten isompi rintaiset olisivat suurempaa "herkkua" miehille. En mainitse julkisuuden nimeä, koska oletan kaikki juorulehtien ja uutisten lukijoiden lukeneet nämä kauniit sanat julkkisten blogissa. Olin aika tyrmistynyt ja nauroin samanaikaisesti. Sekavat tunteet sanoisin. Mykistynyt ja häpeä, joka kuvaa myöskin tämänpäiväisten naisten turhamaisuutta... Miten näin on päässyt käymään ja miten se on edennyt näinkin pahaksi?
En kuitenkaan ole vastaan kumpaakaan osapuolta (iso-ja pienirintaiset). Molemmat ovat kauniit ja oma mielipiteeni on, että kunhan ihmiset ovat itse niihin tyytyväiset kaikki on ok. Miten asioita suurentelemaan? Kaikki ovat jollekkin miehelle ihanne ja inhokki. Näin se on yksinkertaisuudessaan.
Mielestäni isorintaisten suosiminen ja sosiaalisissa medioissa hehkuttaminen ei ole se kaikkein parhain keino jaella sen suosiota ja "haukkua" pienirintaisia ja arvioida jonkun kehoa, joka olisikin sujut ja tyytyväinen mitä on. Hyväksynyt kehonsa. Kuitenkin on aina olemassa se vaihtoehto: silikonien hankkiminen. En kiellä sitä, ettei se olisi käynyt myös omassa mielessäni hommata ne kumiset pallot. En kuitenkaan silikonibuumin takia vaan itseni takia. En anna kenenkään painostaa tai esim. mainostaa hankkimaan sellaiset TAI, että miehet rakastavat niitä. Kaikki eivät rakasta.
Kuitenkin annan silikoni ajatuksen haitua rauhassa. Mikä hätä mulla on? ei mikään.. oon sujut ja näillä mennään. Sanoisin itselläni olevan medium kokoa, eikä kukaan miehistä oo koskaan valittanut tai valikoinut minua sen perusteella. Ulkonäkö, siisti kokonaisuus ja sidettävä luonne auttaa jo tarpeeksi. Jokaiselle on hakua ja meitä on monenlaista. Kaikilla on oma maku, joku tykkää ja toinen taas ei. Kaikkia ei voi miellyttää. Eikä silikoneja vastaankaan ole mitään.
Naiset kuulkaa! Olette kaikki upeita ja nauttikaa elämästä. Kaikilla on mielipiteitä, jotkut jakavat niitä sosiaalisissa medioissa julkisesti kuin me tavikset päämme sisällä joita kaikki ei kuule. Meitä on monenlaista ja jokainen on omanlainen eikä toistensa kopioita. Maailma on nykyään pinnallinen paikka ja erittäin tyly, mutta meidän on selvittävä ja me selvitään, koska me naiset olemme vahvoja.
-Aura
En kuitenkaan ole vastaan kumpaakaan osapuolta (iso-ja pienirintaiset). Molemmat ovat kauniit ja oma mielipiteeni on, että kunhan ihmiset ovat itse niihin tyytyväiset kaikki on ok. Miten asioita suurentelemaan? Kaikki ovat jollekkin miehelle ihanne ja inhokki. Näin se on yksinkertaisuudessaan.
Mielestäni isorintaisten suosiminen ja sosiaalisissa medioissa hehkuttaminen ei ole se kaikkein parhain keino jaella sen suosiota ja "haukkua" pienirintaisia ja arvioida jonkun kehoa, joka olisikin sujut ja tyytyväinen mitä on. Hyväksynyt kehonsa. Kuitenkin on aina olemassa se vaihtoehto: silikonien hankkiminen. En kiellä sitä, ettei se olisi käynyt myös omassa mielessäni hommata ne kumiset pallot. En kuitenkaan silikonibuumin takia vaan itseni takia. En anna kenenkään painostaa tai esim. mainostaa hankkimaan sellaiset TAI, että miehet rakastavat niitä. Kaikki eivät rakasta.
Kuitenkin annan silikoni ajatuksen haitua rauhassa. Mikä hätä mulla on? ei mikään.. oon sujut ja näillä mennään. Sanoisin itselläni olevan medium kokoa, eikä kukaan miehistä oo koskaan valittanut tai valikoinut minua sen perusteella. Ulkonäkö, siisti kokonaisuus ja sidettävä luonne auttaa jo tarpeeksi. Jokaiselle on hakua ja meitä on monenlaista. Kaikilla on oma maku, joku tykkää ja toinen taas ei. Kaikkia ei voi miellyttää. Eikä silikoneja vastaankaan ole mitään.
Naiset kuulkaa! Olette kaikki upeita ja nauttikaa elämästä. Kaikilla on mielipiteitä, jotkut jakavat niitä sosiaalisissa medioissa julkisesti kuin me tavikset päämme sisällä joita kaikki ei kuule. Meitä on monenlaista ja jokainen on omanlainen eikä toistensa kopioita. Maailma on nykyään pinnallinen paikka ja erittäin tyly, mutta meidän on selvittävä ja me selvitään, koska me naiset olemme vahvoja.
-Aura
maanantai 1. kesäkuuta 2015
Kohti uusia haasteita
Noniin ja vihdoinkin mä selvisin tänne kirjoittelemaan! Tämän blogin haastavin ensimmäinen osa olikin saada siitä jonkin näköinen ja jollain tavalla silmiä miellyttävä.
Ensimmäiseksi mun täytyy kertoa, että mun kirjoitukseni voi olla kamalaa luettavaa kirjoitusvirheineen ja mukana tyhmiä lausahduksia. Voin olla aika laiska kirjoittelemaan ja tulen ihmettelemään blogin ihmemaailmaa ja kun mulla ei ole mitään hajua tekniikasta se voi viedä aikaakin sen selvittämiseen.
Ensinnäkin tää ajatus blogin kirjoittamisesta lähtikin siitä, miten innoissani olenkin jakamaan mielipiteitäni ajankohtaisista asioista. Ne herättävät erilaisia tunteita ja mä oon halukas jakamaan ne näin julkisesti.
ELI nää on mun ajatuksia ja mun mielipiteitä. Ajatusmaailmani voi siis olla täysin erilainen kuin monella muulla. Kuitenkin pyrin purkamaan ajatuksiani rehellisesti ja suoraan hienostelematta! Saas nähdä miten käy!
-Aura
Ensimmäiseksi mun täytyy kertoa, että mun kirjoitukseni voi olla kamalaa luettavaa kirjoitusvirheineen ja mukana tyhmiä lausahduksia. Voin olla aika laiska kirjoittelemaan ja tulen ihmettelemään blogin ihmemaailmaa ja kun mulla ei ole mitään hajua tekniikasta se voi viedä aikaakin sen selvittämiseen.
Ensinnäkin tää ajatus blogin kirjoittamisesta lähtikin siitä, miten innoissani olenkin jakamaan mielipiteitäni ajankohtaisista asioista. Ne herättävät erilaisia tunteita ja mä oon halukas jakamaan ne näin julkisesti.
ELI nää on mun ajatuksia ja mun mielipiteitä. Ajatusmaailmani voi siis olla täysin erilainen kuin monella muulla. Kuitenkin pyrin purkamaan ajatuksiani rehellisesti ja suoraan hienostelematta! Saas nähdä miten käy!
-Aura
Tilaa:
Kommentit (Atom)